ON SIIS KEVÄT, KULJEN

KIRJE Kirjoittajalle!

Kun elämässä sattuu ja tapahtuu niin (LUE: Liian usein/ liian paljon) usein, ettet kerkeä laittaa omia pitkäaikaisia unelmia ja haaveita oikeasti käytäntöön kunnolla, ihan tähän 24/7 arkeen, alkaa unelmien tavoittelu sekä sen motivaatio,itse idea sekä tarkoitus menettää mielenkiintonsa. Silloin häviää, mutta myös katoaa paljon sellaista mitä täytyisi saada kirjoitettua, jopa sellaista tekstiä, jota pitäisi julkaista ja jakaa seuraajille. Myös sen juuri syy, eli kirjoittajan tarve kirjoittaa ja purkaa jatkuvaa sisäistä " Lontoon liikenteen mölyä"  Se alkuperäinen kaunis ja luova ajatus, joka kirjoittajalla syntyi elämänsä, omien ajatusten ja mietteiden, tarkoitusten ja pohdintojen myötä, joka intohimoisesti nostaa päätään päivittäin, jää tekemättömäksi kokonaisuuden, arjenhallinnan ja ajanhallinnan vaikeuksien myötä. Jonka kirjoittaja itse lyttää ja dissaa, koska "kuka kiinnostuisi edes lukemaan", "kaikki avoimuuteni käytettäisiin kuitenkin vain minua vastaan negatiivisesti", "mitä kaikki tuttavani/läheiseni /sukulaiseni ajattelisivat".  

Vaikka epävarmuus, itsetunto-ongelmat, pelot, vanhat kokemukset, eletty elämänhistoria, vaikeudet ja vääryydet voisivat lopettaa unelman, tämän kirjoittamisen, olen päättänyt onnistua. Vaikkei blogini täyttyisi päivittäin, tai edes alkuun kuukausittain, päätän yrittää ja toteuttaa sen. Se lämpö, roihu, on ollut minussa aina, eikä se näytä sammuvan vaikeuksista huolimatta. 

Viime kesänä, heinäkuussa 2022, tapahtui se jota olin pelännyt koko äitiyden. Tarkemmin, pelko itse läheisen menetyksestä tai siitä että vastuulla oleva lapseni kuolee, koska eletty aikaisempi elämä oli luonut leiman otsaani, mutta silloin blogini jossa oli 2 postausta löysi ihmisten ruuduille. Miksi? Uteliaisuudesta, mielenkiinnosta, tarpeesta nähdä kasvot, tietää enemmän, yrittää ymmärtää,  kyseenalaistaa ja kaikkea siltä väliltä.... Syitä varmasti yhtä monta kun blogini linkin avannutta ihmistä. Myönnän nyt, että tilanne oli henkilökohtainen ja ajattelin silloin, ettei kenelläkään ole oikeutta yrittää edes ymmärtää tai tajuta meidän elämän pahintapainajaista. Eikä mielestäni ollut kunnioittavaa, että omin henkilökohtaisten virheiden ja vaikeuksien, valintojen ja seurauksien myötä leimataan koko perhe, läheiset, vainaja yms joita omaisiksi kutsutaan. Silloin poistin blogin linkin omasta instagramista ja ajattelin että nyt, se lämpö, valo, suuri elementti sammui lopullisesti. 
Olen kuitenkin siitä hetkestä asti kirjoittanut kaiken mitä pääni sisältä sormen päihin päätyy. Kaiken avoimesti, rehellisesti. Ja siksi lupaankin, jos edelleen tätä minun kasvamista kuningattareksi seuraa, kerron koko tarinan tulevissa postauksissa. Se on tavoite, ja toivon sen pitävän, kamppailen kuitenkin suurien asioiden, ongelmien ja vaikeuksien kanssa samalla, kun huolehdin vastuista ja velvollisuuksista vanhempana. Yritän saada terveydentilan ja hyvinvoinnin sille kultaiselle keskitielle. Mielenterveyden jaksamaan seuraavatkin vaikeat vuodet. Yritän aloittaa kunnolla käymään läpi suruprosessia lapsenmenettömisestä ja muista elämäni traumaattisista tapahtumista. Haluan kertoa teille omin sanoin kaiken, rauhassa ja pikkuhiljaa. Toivon, että kokemukseni, elämäni vastoinkäymiset auttaisivat vastaavassa tilanteessa olevia saamaan parempaa apua ja tukea - parempaa arkea ja elämää. 

Vaikka tämän pitäminen, kirjoittaminen onkin vaikeaa ja jännittävää, 

- tuo kuuluisan sytykkeen kirjoittamiseen - KIPINÄN  Aion antaa palaa ja levitä kaikessa rauhassa!! 

"Jokainen kyynel tekee vahvemman, siks en niit pelkää vuodattaa. Ylöspäin yks kerrallan aina askelman...
siks en niit pelkää vuodattaa.
Ylöspäin yks kerrallan aina askelman...
Jokainen kyynel..."

  Profeetat Jokainen kyynel

Seuraavassa postauksessa pääset lukemaan, mitä kirjoitin kirjeeseen lapselleni ja jonka luin hänen muistotilaisuudessa hautajaissaattueelle Heinäkuussa 2022. 

Musiikist saan voimaa jaksaa, kulkee tätä suurta matkaa.

Julkaisen kirjoittamani "mashupin"/ tarinan , joka on Suomen suosituimman artistin - Cheekin tuotannosta.  Hänen kaikki kappaleet ovat tunteikkaita, kun oikein osaa kuunnella.  Tässä tekstissä on omista tärkeistä  biiseistä pätkiä, jotka muodostivat minun tarinan, jonka kirjoitin pimeänä joulukuun iltana 2018. 

Olin tuolloin äärettömän onneton, hajalla ja yksinäinen. Ajatus blogin kirjoittamisesta tuli tuolloin, mutta en uskaltanut tehdä sitä silloin enempää - nyt ajateltuna parempi näin. Kerron tulevissa blogi-teksteissä elämästäni, joka on ollut lapsuudesta saakka kipuilua. Jatkuvaa opetusta elämältä -  kantapäät ruvella pohjamudista useita kertoja noustu-  jatkuvaa tasapainon etsimistä ja henkistä kasvamista, elämän ja arjen hallintaa!  Helppoa ei ole ollut, ei edes kohtuullisen helppoa, mutta olen selvinnyt ja halunnut selviytyä. Kaiken oman kokemani jälkeen, äitiys ja sen merkitys on ollut ja tullut entistä tärkeimmäksi asiaksi. Lapsien lapsuus ja heidän tulevaisuus ovat elämäni suurin tehtävä - minulla ei ollut ketään,mutta minun lapsilleni on minut.  Klisee " teen kaikkeni heidän eteen" on päätös jonka tein aidosti, mutta kysymys kuuluu : -  riittääkö minulla omat voimavarat ,  epäitsekkyys, aika, rahat, hermot, positiivisuus, kyyneleet ja huumorintaju sekä mielenterveys viedä itselleni tehty lupaus loppuun saakka?  

" Käsi raamatulla vannon kertovani totuuden, oman näkökannan ja mun oman osuuden. Mulla ei oo koskaan ollut mitään salattavaa, joten arvon herra syyttäjä, ei muut kun anna palaa!

Läpi elämän kaahareita, painaa suoraan ei pelkää kolhuja. Nuori kimma valmiina ottaa maailman vastaan, puheet auktoriteettien kanssa päätty haista paskaan!
Se ei nielly mitään, mut ei myöskään tienny sitä, että kun tuut tiettyy ikään, niin sun viel nöyrtyy pitää!
Silti se kapina muokkas hulttiosta sen nuoren naisen, joka ei edelleen suostu jättää mitään puoleen tiehen!
Kulmil oppi muutkin kun kotitehtävät touhuu,
Se tieto yhtä arvokasta. Oppii hallitsee tunteita, saa tukea,  siel siniset silmät vaihtaa väriä, ketä tunnet sil on väliä, huijarit häviää!
Siellä ystävät tukee toinen toistaan, yksin ei kukaan koskaan voi loistaa!
Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. 

Tää on niille jotka päättää selvii voittajina! Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa! Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken!
Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkää, tääl tarvitaan totuutta - älä pelkää! 
Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 
Voitontahdon näät silmistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.
Niin kauan ku mä kannan tän, niin se tehdään tälleen - sori vaan. Kukaan ei voi estää meitsii, kipinää riittää ku metsäleirissä. 
Muut hiihtää peräs jos kestää geimis, niin ku gepsi me tehdään reitit. Kivittäkää, kietokaa mun päähän orjantappuraa, valtakunnan vihatuin se ei voi olla sattumaa. 
Kannan mun ristini, kuulen ilkeet kielet, Via Dolorosa, mä tuun jäämään tälle tielle. 
Ja nyt vaan entisestään kasvanut tää haippi kylil.
Se meinaa lisää kilsaa, se meinaa lisää hintaa. Se meinaa et tuplasti runosuonen pitää virtaa.
Se meinaa lisää kivaa, kokemuksii mistä skrivaa. Ei tarvii niistää hihaan, sitä saa mitä tilaa!
Jos oot messissä,niin tuskin must on jumittamaan.
Päästän onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään. Ja kun saan siit lukon, en päästä otetta millään! On pidetty niin saatanan mukavaa, et kesken leikin ollu usein vaarana nukahtaa.
Tät poltet mun sisällä ei koskaan hiipumaan saa. 

Laittaa biisi päälle, taivaanlaivaa veivaa!!
Mut oon selvinny kunnialla, vaik on ollu menemistä. Nyt otan paisteen ihoon, nautin tän työn hedelmistä.

Menee niin hyvin, että hävettää - mut tähän alkaa pikkuhiljaa tottumaan.
Täällä ruoho on vihreenpää..Menee niin hyvin, että hävettää.. Niin hyvin,että alkaa ihan itkettää.. " 

Suuri ja nöyrä kiitos teille kaikille lukijoille. Toivottavasti malttaisitte odottaa seuraavaa postaustani- lupaan jokainen voi samaistua jollain tavoin aiheisiin joista kirjoitan. Yritän saada itselleni aikaa tehdä tätä blogia säännöllisin väliajoin, se on minulle hyväksi- mutta suurperheen äitinä aikani on rajallista. 🥰😵