Tuntematon sotilas

Ei ole olemassa kilpailua, joka päättäisi kuka on maailman kaunein ihminen. Kaukana siitä, mitä me tavallisesti näemme, luemme tai kuulemme, kauneus on asennetta. Päinvastoin mitä me tavallisesti ajattelemme, kauneus todella on sisällämme. Ulkoinen kauneus on yliarvostettua ja se saa meidät tuhlaamaan niin paljon aikaa itsemme kaunistamiseen, että unohdamme sen, millä todella on väliä. Sisäinen kauneus on kaikkein tärkeintä. Tässä maailmassa on olemassa paljon kauneutta. Ihmiset voivat löytää kauneutta melkein mistä tahansa. Meillä on kyky nähdä kauneutta, ja intohimoa, kokea, nähdä , kuulla ja tuntea sekä ihailla sitä. Mutta kun puhumme ihmisistä, tämä käsitys on pilattu. Me unohdamme, että jokainen ihminen voi olla kaunis, eikä vain heidän ulkomuodoillaan.

 

Kaikkein kaunein ihminen on rohkea, itsevarma ja sinut itsensä kanssa.

Rohkeus ei tarkoita sitä, etteikö henkilö tuntisi pelkoa. Muistan lapsuudestani, en ole varma saiko muut ikäiseni yksin 2-luokkalaisena uimahalliin viikoittain useamman kerran. Kaupungin uimahallissa oli hyppytorni, 1-5 metriin. Jo tuossa iässä muistan, että en voinut perääntyä kiivettyäni ahdistavan kapeita portaita ylös 5 metrin ponnahduslautaa. Koska korkeat paikat oli jo pelottavia silloin , en uskaltanut portaita pitkin takaisin alas. Seison tornissa muiden katseiden vankina , en voi näyttää pelkoani. Kävelin laudalle ja hyppäsin kun jäykkä paska alas, syvään altaaseen. Hyppy itsessään ei pelottanut, mutta koskq olin jännittänyt jo aikaisemmat minuutit , en ajatellut hengittää ja varata ilmaa sukellusta varten. 5metrin korkeudesta, suunta ei ollut kun alaspäin, alas menin nopeasti , mutta pintaan nousu tuntui ikuisuudelta kauhoessani ylös, ajatellen kokoajan ”nyt kuolen, tämä matka, kohti veden pintaa ei lopu ikinä, eikä pelkkä pinnalle pääsy ole tae henkiin jäämisestä , minun täytyy päästä myös altaan reunalla portaille , ja taistella itseni vielä uupuneena pois altaasta ns kuivalle maalle. Lopuksi huolehtia itseni uimahallin sääntöjen ja käytäntöjen myötä pukuhuoneeseen, ja tarpoa vielä lapsen kengissä pitkä matka kotiin viimeisillä voimilla. Toisilla lapsilla uimahalli reissut 2-luokalla olivat luultavasti paljon virkistävämpiä kuin minulla, - kaiken muun kokemani arjen keskellä siinä hetkessä. Kaikesta huolimatta, koen että vaikka se oli ihsn liikaa minulle, on tunne samanlainen sydämessä, joskus meidän täytyy tippua korkealta ja kovaa ja taistella takaisin tie itseensä ja huudettava Vi##u oon paras, minä selvisi TAAS!

Rohkeus kokonaisuutena on, ettei pakene - peräänny kun alkaa oksettaa jännityksestä, jalka tärisee niin ettei pysy pystyssä. Hypätään suoraan pää edellä syvään päätyyn ja luotetaan itseen, että voimat riittää nousta ja uida hinnalla millä hyvänsä pintaan ennen kuin happi loppuu. Vaikka merenpohja on kuinka syvö ja pimeä, jossain vaiheessa alkaa kirkastumaan ja näkyy valo, yö tai päivä, aurinko tai kuu valaisee pinnan jonka vesi heijastaa pohjaa kohden. Ja tuntea, mielessä se tunne – pääsin pintaa.

Pelko kohdataan ja täten siitä voidaan päästä ylitse. Rohkeus tulee muiden, mutta ensisijaisesti itsensä, oman intuition kuuntelemisesta, luottamisesta ja kunnioittamisesta, uskosta , toivosta ja rakkaudesta elämää kohtaan ja se tuo meidät lähemmäksi sitä, mitä haluamme olla.

 

Rohkeat ihmiset kuuntelevat ja arvostavat tunteitaan

 

Tervettä rakkautta itseään kohtaan, uskoa ettei pakene tunteitaan, vaan opettelee käyttämään tunteitaan hyödyksi, oppiakseen tuntemaan itseään, ja muita empatialla ja lähimmäisen rakkaudella. Hyväksyy sekä positiiviset että negatiiviset tunteet. Itseironiaa ja huumoria unohtamatta, ei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti tai negatiivisesti.

Terve, itseään rakastava persoona ei sääli itseään tai yritä syyttää muita, vaikka voisi sekin tehdä. Enemmänkin voisi toimia , ja vaatia muita toimimaan paremman elämän puolesta, kokiessaan asioiden olevan vinossa, itsen tai muiden kokeman vääryyksien korjaaminen, samoin kun lapsien opettaminen puuttumaan kiusaamiseen, on rohkeutta, se on kaunista ja itsevarmaa parhaimmillaan - puolustaa toisia, niin lapsena kuin aikuisena.  Asenne on elintärkeä. Rohkeat ihmiset näkevät vaivaa palautuakseen ja yrittääkseen uusia vaihtoehtoja, mutta eivät kaikki kuitenkaan jatka sinnikkäästi.

Rohkeat ihmiset onnistuvat muuttamaan heidän ympärillään olevat muutokset (joita he eivät valinneet) tilaisuuksiksi, jotka toimivat heille kasvualustana. Muutokset voivat olla pelottavia.

Joskus on helpompaa antaa virran viedä meidät mukanaan, vaikka se ei veisikään meitä sinne, minne haluamme mennä. Rohkeat ihmiset tekevät valintoja. Valinnoilla on tapana pelottaa meitä, ja tämä on täysin normaalia. Yhden tien valitseminen tarkoittaa muiden hylkäämistä.

Joskus meidän on tehtävä erityisen tärkeä valinta.

Oivallamme, että kauneus koostuu siitä, että ajattelemme vähemmän ja kuljemme enemmän virran mukana… olemalla täysin luonnollisia.

 Dilemma - Tuntematon sotilas biisin sanat : 

Kun aloitin tän, niin ei ollu taitoo, mutta oli liekki

Taisteli voitost, vaikka chanci siihen tosi pieni

Painoin eteenpäin, pakladul__ tuhat risuu

Muilla oli kokoo, mulla sisuu

 

Nyt teen iso tilii, suuta niikku soitan

Leivän päällä muutakin kuin voita

Ennen kuin mä lähen, niin ei karkelo stoppaa

Soitanun nokkaa isompien edes, Antero rokkaa

https://lyricstranslate.com

ON SIIS KEVÄT, KULJEN

KIRJE Kirjoittajalle!

Kun elämässä sattuu ja tapahtuu niin (LUE: Liian usein/ liian paljon) usein, ettet kerkeä laittaa omia pitkäaikaisia unelmia ja haaveita oikeasti käytäntöön kunnolla, ihan tähän 24/7 arkeen, alkaa unelmien tavoittelu sekä sen motivaatio,itse idea sekä tarkoitus menettää mielenkiintonsa. Silloin häviää, mutta myös katoaa paljon sellaista mitä täytyisi saada kirjoitettua, jopa sellaista tekstiä, jota pitäisi julkaista ja jakaa seuraajille. Myös sen juuri syy, eli kirjoittajan tarve kirjoittaa ja purkaa jatkuvaa sisäistä " Lontoon liikenteen mölyä"  Se alkuperäinen kaunis ja luova ajatus, joka kirjoittajalla syntyi elämänsä, omien ajatusten ja mietteiden, tarkoitusten ja pohdintojen myötä, joka intohimoisesti nostaa päätään päivittäin, jää tekemättömäksi kokonaisuuden, arjenhallinnan ja ajanhallinnan vaikeuksien myötä. Jonka kirjoittaja itse lyttää ja dissaa, koska "kuka kiinnostuisi edes lukemaan", "kaikki avoimuuteni käytettäisiin kuitenkin vain minua vastaan negatiivisesti", "mitä kaikki tuttavani/läheiseni /sukulaiseni ajattelisivat".  

Vaikka epävarmuus, itsetunto-ongelmat, pelot, vanhat kokemukset, eletty elämänhistoria, vaikeudet ja vääryydet voisivat lopettaa unelman, tämän kirjoittamisen, olen päättänyt onnistua. Vaikkei blogini täyttyisi päivittäin, tai edes alkuun kuukausittain, päätän yrittää ja toteuttaa sen. Se lämpö, roihu, on ollut minussa aina, eikä se näytä sammuvan vaikeuksista huolimatta. 

Viime kesänä, heinäkuussa 2022, tapahtui se jota olin pelännyt koko äitiyden. Tarkemmin, pelko itse läheisen menetyksestä tai siitä että vastuulla oleva lapseni kuolee, koska eletty aikaisempi elämä oli luonut leiman otsaani, mutta silloin blogini jossa oli 2 postausta löysi ihmisten ruuduille. Miksi? Uteliaisuudesta, mielenkiinnosta, tarpeesta nähdä kasvot, tietää enemmän, yrittää ymmärtää,  kyseenalaistaa ja kaikkea siltä väliltä.... Syitä varmasti yhtä monta kun blogini linkin avannutta ihmistä. Myönnän nyt, että tilanne oli henkilökohtainen ja ajattelin silloin, ettei kenelläkään ole oikeutta yrittää edes ymmärtää tai tajuta meidän elämän pahintapainajaista. Eikä mielestäni ollut kunnioittavaa, että omin henkilökohtaisten virheiden ja vaikeuksien, valintojen ja seurauksien myötä leimataan koko perhe, läheiset, vainaja yms joita omaisiksi kutsutaan. Silloin poistin blogin linkin omasta instagramista ja ajattelin että nyt, se lämpö, valo, suuri elementti sammui lopullisesti. 
Olen kuitenkin siitä hetkestä asti kirjoittanut kaiken mitä pääni sisältä sormen päihin päätyy. Kaiken avoimesti, rehellisesti. Ja siksi lupaankin, jos edelleen tätä minun kasvamista kuningattareksi seuraa, kerron koko tarinan tulevissa postauksissa. Se on tavoite, ja toivon sen pitävän, kamppailen kuitenkin suurien asioiden, ongelmien ja vaikeuksien kanssa samalla, kun huolehdin vastuista ja velvollisuuksista vanhempana. Yritän saada terveydentilan ja hyvinvoinnin sille kultaiselle keskitielle. Mielenterveyden jaksamaan seuraavatkin vaikeat vuodet. Yritän aloittaa kunnolla käymään läpi suruprosessia lapsenmenettömisestä ja muista elämäni traumaattisista tapahtumista. Haluan kertoa teille omin sanoin kaiken, rauhassa ja pikkuhiljaa. Toivon, että kokemukseni, elämäni vastoinkäymiset auttaisivat vastaavassa tilanteessa olevia saamaan parempaa apua ja tukea - parempaa arkea ja elämää. 

Vaikka tämän pitäminen, kirjoittaminen onkin vaikeaa ja jännittävää, 

- tuo kuuluisan sytykkeen kirjoittamiseen - KIPINÄN  Aion antaa palaa ja levitä kaikessa rauhassa!! 

"Jokainen kyynel tekee vahvemman, siks en niit pelkää vuodattaa. Ylöspäin yks kerrallan aina askelman...
siks en niit pelkää vuodattaa.
Ylöspäin yks kerrallan aina askelman...
Jokainen kyynel..."

  Profeetat Jokainen kyynel

Seuraavassa postauksessa pääset lukemaan, mitä kirjoitin kirjeeseen lapselleni ja jonka luin hänen muistotilaisuudessa hautajaissaattueelle Heinäkuussa 2022. 

Musiikist saan voimaa jaksaa, kulkee tätä suurta matkaa.

Julkaisen kirjoittamani "mashupin"/ tarinan , joka on Suomen suosituimman artistin - Cheekin tuotannosta.  Hänen kaikki kappaleet ovat tunteikkaita, kun oikein osaa kuunnella.  Tässä tekstissä on omista tärkeistä  biiseistä pätkiä, jotka muodostivat minun tarinan, jonka kirjoitin pimeänä joulukuun iltana 2018. 

Olin tuolloin äärettömän onneton, hajalla ja yksinäinen. Ajatus blogin kirjoittamisesta tuli tuolloin, mutta en uskaltanut tehdä sitä silloin enempää - nyt ajateltuna parempi näin. Kerron tulevissa blogi-teksteissä elämästäni, joka on ollut lapsuudesta saakka kipuilua. Jatkuvaa opetusta elämältä -  kantapäät ruvella pohjamudista useita kertoja noustu-  jatkuvaa tasapainon etsimistä ja henkistä kasvamista, elämän ja arjen hallintaa!  Helppoa ei ole ollut, ei edes kohtuullisen helppoa, mutta olen selvinnyt ja halunnut selviytyä. Kaiken oman kokemani jälkeen, äitiys ja sen merkitys on ollut ja tullut entistä tärkeimmäksi asiaksi. Lapsien lapsuus ja heidän tulevaisuus ovat elämäni suurin tehtävä - minulla ei ollut ketään,mutta minun lapsilleni on minut.  Klisee " teen kaikkeni heidän eteen" on päätös jonka tein aidosti, mutta kysymys kuuluu : -  riittääkö minulla omat voimavarat ,  epäitsekkyys, aika, rahat, hermot, positiivisuus, kyyneleet ja huumorintaju sekä mielenterveys viedä itselleni tehty lupaus loppuun saakka?  

" Käsi raamatulla vannon kertovani totuuden, oman näkökannan ja mun oman osuuden. Mulla ei oo koskaan ollut mitään salattavaa, joten arvon herra syyttäjä, ei muut kun anna palaa!

Läpi elämän kaahareita, painaa suoraan ei pelkää kolhuja. Nuori kimma valmiina ottaa maailman vastaan, puheet auktoriteettien kanssa päätty haista paskaan!
Se ei nielly mitään, mut ei myöskään tienny sitä, että kun tuut tiettyy ikään, niin sun viel nöyrtyy pitää!
Silti se kapina muokkas hulttiosta sen nuoren naisen, joka ei edelleen suostu jättää mitään puoleen tiehen!
Kulmil oppi muutkin kun kotitehtävät touhuu,
Se tieto yhtä arvokasta. Oppii hallitsee tunteita, saa tukea,  siel siniset silmät vaihtaa väriä, ketä tunnet sil on väliä, huijarit häviää!
Siellä ystävät tukee toinen toistaan, yksin ei kukaan koskaan voi loistaa!
Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä. 

Tää on niille jotka päättää selvii voittajina! Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa! Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken!
Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkää, tääl tarvitaan totuutta - älä pelkää! 
Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 
Voitontahdon näät silmistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.
Niin kauan ku mä kannan tän, niin se tehdään tälleen - sori vaan. Kukaan ei voi estää meitsii, kipinää riittää ku metsäleirissä. 
Muut hiihtää peräs jos kestää geimis, niin ku gepsi me tehdään reitit. Kivittäkää, kietokaa mun päähän orjantappuraa, valtakunnan vihatuin se ei voi olla sattumaa. 
Kannan mun ristini, kuulen ilkeet kielet, Via Dolorosa, mä tuun jäämään tälle tielle. 
Ja nyt vaan entisestään kasvanut tää haippi kylil.
Se meinaa lisää kilsaa, se meinaa lisää hintaa. Se meinaa et tuplasti runosuonen pitää virtaa.
Se meinaa lisää kivaa, kokemuksii mistä skrivaa. Ei tarvii niistää hihaan, sitä saa mitä tilaa!
Jos oot messissä,niin tuskin must on jumittamaan.
Päästän onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään. Ja kun saan siit lukon, en päästä otetta millään! On pidetty niin saatanan mukavaa, et kesken leikin ollu usein vaarana nukahtaa.
Tät poltet mun sisällä ei koskaan hiipumaan saa. 

Laittaa biisi päälle, taivaanlaivaa veivaa!!
Mut oon selvinny kunnialla, vaik on ollu menemistä. Nyt otan paisteen ihoon, nautin tän työn hedelmistä.

Menee niin hyvin, että hävettää - mut tähän alkaa pikkuhiljaa tottumaan.
Täällä ruoho on vihreenpää..Menee niin hyvin, että hävettää.. Niin hyvin,että alkaa ihan itkettää.. " 

Suuri ja nöyrä kiitos teille kaikille lukijoille. Toivottavasti malttaisitte odottaa seuraavaa postaustani- lupaan jokainen voi samaistua jollain tavoin aiheisiin joista kirjoitan. Yritän saada itselleni aikaa tehdä tätä blogia säännöllisin väliajoin, se on minulle hyväksi- mutta suurperheen äitinä aikani on rajallista. 🥰😵  

Tunteet ja eläminen!

Syitä, seurauksia, iloa, surua, antamista, ottamista, saamista, menettämistä,turvattomuutta, turvallisuutta, rikkomista ja korjaamista. Haaveilua,toteuttamista,nauttien,suorittaen. Hylätyksi tulemista, jonkun löytämistä ja sitten kadottamista, Ylpeyttä, nöyryyttä, humalaisia, sekavia, selviä, huumeita ja rikoksia, poliisia, rosvoja, totuuksia, valheita, rakastamista, pettymystä, itkua, surua, katkeruutta, vihaa, sairautta, kuolemaa ja syntymää-jopa uudelleensyntymistä. Arkuutta, rohkeutta, järkeä ja tunnetta. Kylmyyttä, hyväksikäyttöä, musertamista, alaspainamista, alistamista, pelkoa, itsensä menettämistä.
Ihanaa arkea, säännöllisyyttä, empatiaa, sympatiaa, syvää tunnetta, järkipäätöksiä, vastuuta ja vastuuntuntoa.
Huomion ja intohimon puutetta, intohimoa, tylsää elämää, liian suuria riskiä, ajattelemattomuutta. Unelmoimista, suunnittelua, tavoiteltavissa olevia, tavoittelemattomissa olivia, lähellä, kaukana, pois läheltään ajava. Luottamusta, luotettavuutta, puolien pitämistä ja nöyrtymistä. 
Ansaitsemista, kaiken menettämistä, uudelleen rakentamista, virheistä oppimista. Onnistumisia, epäonnistumisia, suuri katastrofeja ja traumoja. Masennusta, vetäytymistä, uudelleen lähtemistä, kokemista, tekemistä. Urheilua, rallia, meditaatiota, hiljentymistä. Uskoa,toivoa, valoa sekä pimeyttä. Pieniä polkuja, isoja teitä, moottorilla, juoksemalla, kontaten ja kävellen. Kaatumista, nousemista, yrittämistä, luovuttamista. Salaisuuksia ja avoimuutta. Uskontoja,historiaa, myyttejä, taruja ja satuja.
Rakastetuksi tulemista, ainakin siitä haaveilemista.
Toiselle faktaa, ja toisille fiktiota, lukemista ja kirjoittamista. 

Naivista, liian sinisilmäisestä prinsessasta minä aijon kasvaa henkisesti vahvaksi kuin Englannin kuningattaret.  

Ja löytää itseni entistä varmemmin ja syvemmin, kasvaa henkisesti vahvaksi - koska ainoastaan se pitää minut tiukan paikan tullen kasassa. 

Samalla kun kasvan henkisesti ja rakennan elämäni jälleen uudelleen, kompastellen suurien virheiden polulla, avaan itsestäni piilotettuja tunteita, mietteitä, arvoja ja unelmia blogin muodossa. Kerron elämästäni niin suorasti ja totuuden mukaisesti kun suinkin pystyn.

Olen järjellä ajattelija, teen päätökseni elämässä yleensä sen pohjalta - tämä päätös on syntynyt kaikkien niiden tunteilla tehtyjen päätösten ja valintojen jälkeen. Välillä kuitenkin väsyn siihen, koska silloin elämä tuntuu suorittamiselta. Saatan mennä toiseen ääripäähän, jolloin en ajattele ollenkaan järjellä, vaan pelkällä tunteella.
Miten löydän tasapainon? Kultaisen keskitien?

Sananlaskut ;
" Ei kaikki kultaa mikä kiiltää, ei kaikki hopiaa joka hohtaa" ja
" sen on taivasten valtakunta, joka hengeltään rikas".

Uskon, että tuo viisaus on pitänyt paikkaansa jo historiassa, mutta myös tässä hetkessä ;

" Ihmiselle ei  anneta enempää eikä vähempää, kuin sen verran, jonka hän jaksaa kantaa " 

Sananlaskut, runot, kappaleet, sanoitukset, musiikki, kuvat ovat antaneet minulle paljon. Kaikki elämän suuret viisaudet on lähtöisin elämästä, niiden vertauskuvista ja faktoista.  Olen niiden kautta voinut oppia itsestäni, muista, tunteista, käyttäytymistä, kasvattamista, sekä henkistä ja fyysistä kasvamista todella paljon. 

Yksin inspiraation kohteeni on somessa paljon näkyvä hyvinvointia tarjoava puoti nimeltään 

- Hidasta Elämää. 

Jo pelkkä nimi kertoo syyn miksi heidän toiminta on muodostunut tärkeäksi minulle -  esim yhden kuvan nähtyäni olen päässyt henkisesti eteenpäin, saanut omassa mielessäni käsitellä aiheita - saanut ajateltavaa ja mahdollisuuden nähdä asioita muiden näkökannalta. Suosittelen kaikille psykoterapiaa, koska silloin ihminen oivaltaa itsestään ja elämästään äärettömän paljon. Aina terapiaan pääseminen ei ole mahdollista, ja siksi tälläiset puodit ja postaukset auttavat - antavat kipinän, joka jää kytemään ja saattaa nostaa jonkin loppuun palaneen tuhkasta feeniksin kultaisin siivin lentoon 🙏🧡 

https://hidastaelamaa.fi/?_gl=1%2A1c4zqfd%2A_up%2AMQ..&gclid=EAIaIQobChMI6tXq3f7j9gIVGkiRBR2V5guNEAAYASAAEgL9C_D_BwE