Yritän olla kaikille kiva ja muka fiksu, välillä tulee pienesti moloiltua, kuten Nipsu tekee muumien meemeissä. Aidosti tahdon olla loukkaamatta ketään, päässä pyörii,tuntuu et oon menossa kylmilteen nyrkkeily kehään,suoraan viimeiseen erään. Petin luottamuksen itteeni, sama ois menettää käteni, koska ilman kumpaakaan, en pystyis kattoo silmiin ja kätellä,koen tarpeelliseksi hetken häpeillä. Ei asiat nää johdu susta.
Se sattuu mua, sattuu sua, hakkaan nyt päätä seinään, haluun et tää paska loppuu, aikansa jaksaa itteään puolustaa. Halutessani osaan olla vahvaa, mut vahva osaa myös nöyrtyä ja luovuttaa. Turpaan tulee, vastuu kantaa, tää on taistelu; mä vastaan karmaa.
Yritän elää,että olisi jotain mitä muistella, silti tuntuu et paikallaan vuodesta toiseen luistelen. Muita aina ymmärrän ja kuuntelen, niinkin syvästi välillä, että myöhemmin mua satuttaneita huulia suutelen, yhtä uudelleen, ja uudelleen.
Rehellisyys on ollut arvoni, tunteellisuus paheeni, jalat jähmettyy kuin sementtiin, ei anna ajatukset hetken lepoo - kaikkemme annettiin, toisiltamme vuoron perään kadottiin ja pakoiltiin.
En kierouttani satuta, en vaan osaa päättää mitä elämältä haluta, välillä oon skarppina kaikkeen ja yhden äkin tippuu koko pohja ja taas tyttö tarpoo, laahustaa, kyynel silmässä yksin juosten jälleen samaa ympyrää.
Tiedän ettei ketään saa satuttaa, ja vaik kuin yritän toimii oikein,välil seki saa mut katumaan, ei rakkaus raatele pahuuttaan, kaikki ajattelee aina vaan pahinta. Ois ihana kun löytyis kultainen keskitie. Et joku vierellä kulkisi, haloo : koittakaa nyt vittu muakin patistaa ja väkisin elämään. Oon kuin peura ajovaloissa, suurimman osan ajasta, hukassa, epävarma, sekoamisen partaalla, pelkään etten ehdi elää ennenkun kuolen, mutta pelkään elää koska se tuntuu ja sattuu, jos valitsen väärin tunteen pohjalta. Täydellisesti suunta hukassa, jos oot mun ystävä, näytä mulle oikee kaista, liukastele yhdessä, niin että tuntisin, ja kokisin, tee jotain et koen olevani vapaa kun taivaanlintu, mutta sidottu ja rakastettu kanssasi, kannusta tai raahaa vaikka tukasta.
Kun poika laulaa raittarallaa tytöllä ei ole enää paha olo ollenkaan. Tyttö nauraa onnestaan pojan mieli on taivaissa. Ja heidän sydämet on pieninä palasina, hiljaa vaan he kuiskaavat.. Kaikki on jo valmiina, mitä he kaipaavat.
Mitä he vielä kaipaavaat...
Lapsesta asti ku hylätään, se pelko jää sieluun kytemään,sen kans pitää vaan oppii elämää, sirpaleet kerätkää uudestaan ja vanhainkodin väki huutaa : eläkää,välillä saa selkään, ei unelmat todeks tuu, jos elämää jää jatkuvasti pelkää.
Kerrottiin,et tieto lisää tuskaa, toiset huslaa, fuulaa ja oletuksia ja sit taas luullaan, jääräpäisyys ja ego edellä tullaan, vaikka vois laskee suojauksen ja tuntea se kaiken hyvän, tän yhden ainutlaatuisen elämän pyhän joka solussa ja sekuntti niin rehellisesti ja aidosti kun mitä onkin. Koska mitä ihminen muistellessaan kaipaa hyvitä hetkistä, miksi takertuu johonkin muistoon - silloin tunnet ja palaat siihen hetken omassa mielikuvituksessa, voit tuntea sen riemun ja olon, kun olit elämässäsi rakastettu, kiitollinen, siunattu ja onnellinen - ONNEN KYYNELEET!
hupsista, putositko juuri kovaa ja korkealta takaisin todellisuuteen, kas kummaa, aika tiimalasissa kohta loppu ja mitä meille jäljelle jäi, ainoastaan muistot jotka on pelkkää tuhkaa, haalistuen päivä päivältä, pieneksi hetkeksi isossa mittakaavassa.
Kun rakastaa itseään, osaa rakastaa myös lähimmäistään terveellä itsekkyydellä, kohdella muita kuten haluaisi itseään kohdeltavan. Mutta erilaisella, ainutlaatuisella rakkaudella sielunkumppania, eli vertaistaan - parasta ystäväänsä ja rakastajaansa, vierellä kulkijaa, mahdollista aviomiestä romanttisella rakkaudella. Hyvä ihminen huolehtii omistaan, kutsutuista vieraistaan, ja vaikkakaan se kuurosokea-mykkä ei osaa roskaa pois silmästään hieraistaa välillä tarpeeksi nopeasti, eli niin sanotusti ei osaa erottaa SITÄ yhtä puuta katsoessaan metsään, kuunnellen eli ymmärtäen sanomattomia sanoja, eli eleitä ja ilmeitä.
Tunteet on sallittu, tunteet tulee joko nopeasti tai kuin salama kirkkaalta taivaalta yllätyksenä, yllättäen ja pikkuhiljaa voimistuen. Rakastuminen ja ihastuminen alkaa näin, ja kun niitä yrität patoa ja säästellä, pelon tai virheen mahdollisuuden takia, miettien menetänkö jotain jos valitse näin, kadunko valintaani vielä kyyneleet silmissä taas kerran lattialla yksin istuessani. Meitä ei oo luotu yksin kulkee, ei kukaan yksinäisyyttä tahdo luokseen jatkuvasti asumaan. Ihminen on laumaeläin, ja evoluutio on todistanut, vahvinkin uros sekä naaras selviytyy tarpeen vaatiessa yksinäisenä sutena omalla reviirillä - mutta se on valinta kulkea yksin! Nuo alfa urokset ja naaraat muistavat kuinka hyvälle tuntui kulkea laumansa kanssa, yhdessä, tukien ja auttaen toinen toistaan - jokainen susi tarvitsee laumansa, aina!
Hyväkin ihminen,tekee välillä huonoja,hyvin huonoja ja ihan paskoja päätöksiä, oon pyrkinyt ne aina estää, järjen ääntä kestää, tunteet ristiriitaiset, tahdon elämässä pitää tärkeet ihmiset. Ansaitsenko ketään?
Luotan liian helposti, haluan löytää kaikista ensisijaisesti pelkkää hyvää. Tarviin enemmän tunnetta, yhteyttä syvää - tunneyhteyttä. Sanan joka tarkotukselle, tarkoituksen jokaiselle sanalle, kuin en löytänyt sitä kenestäkään, vielä, mutta toivoisin sen hetken tuleva jo nopeasti. oon pyhittänyt elämäni sille syvälle radalle ja kamalle, sille paskalle tuurille ja huonolle onnelle, joka mut heikoille jäille on vienyt aikanaan, upotti pohjalle, nyt kuivalla maalla hukun ja tuntuu usein kaiken ollessa kunnossa, etten saa happea ja tuntuu etten pääse eteenpäin vaikka kokeilis kaikkea - paitsi sitä mummoa. Tekis kaikenmaailman pellehypyt ja kikkakolmoset sillä ajatuksella et jos tää nyt antaisi jonkun tapahtumaketjun ja ei tarviis yliajatella ja murehtia et aika kuluu mut silti junnaan tässä samassa, "jaahah, vituiks män" pisteessä.
Siinä se, miun perusmeininki!
Oon pahoillani, etten osaa sanoa mihinkään mitään, kaikki on yhtä kysymysmerkkiä. Ei mulla oo pokkaa loukata tahattomasti ketään. En halua olla kiittämätön itseäni hyvin kohtelevia ihmisiä kohtaan. Jälkiviisaana, eli ne muistot ainoastaan ollessa enää, tajuaa yleensä et - voi helkkarin helkkari!! Siksi, inhoan tuota tunnetta, ja on/ on ollut/ ois jatkossakin helpompi paeta ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja taidan näköjään kaikessa nykyisin tehdäkin niin, vaikka tiedän hemmetin hyvin etten minä todellakaan ole sellainen, rakastelen rakkaudella ja tappelen vihalla, tunnen ja otan vastaan tunteet, kiihdyn nollasta sataan tai kahteen sekunnin sadasosassa,( vertaiseni auto puuttuu ),meen kovaa tai hitaasti mielenkiinnosta riippuen, fiilis pohjalta näin perstuntumalta mietittynä. Välillä oon wonderwoman liian pienen viittansa ja kultaisten ruoskien kanssa, sit välillä laahustan kotiin surupuserossa liian pieni spiderman pukupäälle ahdettuna siksi vaan et ensivaikutelma voi yleensä olla harhaanjohtava ja tutustumalla paremmin, antaen aiheen luottaa et mua ei jälleen hylätä oon ihan eri nainen, monenlainen, erilainen, omanlainen nainen!
Noin 50 /50%
50% Wonderwoman, oikealta nimeltään Prinsessa Diana.
Ammatti: Suurlähettiläs, seikkailija/supersankaritar.
Luoja: jumalatar Hera ( = on avioliiton ja aviollisen rakkauden, hedelmällisyyden ja synnytyksen jumalatar antiikin Kreikan mytologiassa )
Kyvyt: Olympoksen jumalattaret muuttivat savipatsaan eläväksi tyttölapseksi, jolle jokainen heistä antoi lahjan : kauneuden, viisauden, voimakkuuden, nopeuden, tulen kestävyyden, kommunikaatio kyvyn ihmisten ja eläinten kanssa, kyvyn lentää tuulivirtojen avustuksella. Ihmenainen on kuninkaallinen ja saattaa välillä käyttäytyä koppavasti tai omahyväisesti. Athenan viisauden jumalatar antaman lahjan ansiosta Diana on tavallista älykkäämpi ja taitava neuvottelija. Ihmenainen ei mielellään peräänny taistelusta, ja hän on joskus "kuumaverinen". Nainen on lähes yhtä voimakas kuin Teräsmies tai Kapteeni Marvel. Hänen haavoittumattomuutensa suojelee häntä lähes kaikelta muulta paitsi teräväkulmaisilta esineiltä (luodit, miekanterät yms.) sekä radioaktiiviselta säteilyltä. Amatsonikoulutuksensa ansiosta hän on erinomainen lähitaistelija, eikä epäröi riistää vastustajansa henkeä taistelutilanteessa. Tämä näkemys on tuottanut Ihmenaiselle paikoitellen vaikeuksia muiden sankarien, eli miesten kanssa!
Ennen vuotta 1986 Ihmenainen menetti tilapäisesti voimansa aina kun hän joutui sidotuksi (Marston oli kiinnostunut sadomasokismista). Varustukseen kuuluu Jumalan hiuksista punottu kultainen lasso, särkymätön ja pakottaa kohteensa puhumaan totta, paitsi omaksi hyväksi tai jos totuus ei hyödytä ketään! Päällä on myös tuntemattomasta maagisesta materiaalista valmistettua haarniskaa, kilpi ja miekka. Sekä lentoalus joka voi muuttua näkymättömäksi ( bemari likaista lunta vasten)
Väliaikaisena Star Sapphires -ryhmään kuuluneena jäsenenä Ihmenainen sai käyttöönsä rakkauden violetin voimasormuksen. Tämä sormus antoi hänelle mahdollisuuden muuttaa pukuaan mielensä mukaan, luoda kiinteän valon energiarakenteita ja paljastaa heille ihmisen todellisen rakkauden. Iskemällä rannekoruja yhteen nainen saa tärähdysvoiman aallon, joka voi saada vahvat olennot, kuten Teräsmiehen korvat, vuotamaan verta.
mieti siis hänen luonne joka sinkoillen paikasta paikkaan hetkessä, kuten maasta taivaaseen, taivaasta helvettiin ja helvetistä tulipalo kiire perseenalla paratiisiin, eli ykköslipulla vähän kuin Edeniin ajanlaskun alussa kun oli vain Aatami ja Eeva, lisäksi pelastaen maailmaa, muita ihmisiä voimillaan sekoitettuna
50% laiskaan Kissa-Karviseen, -joka on sarkastinen oranssi kissa, jolla on mustat viirut. Karvinen rakastaa nukkumista ja syömistä, kuten lasagne, ja lempijuoma vahva kahvi.Karvisella on erittäin vahvat mielipiteet ja mieltymykset :- kuten Karvinen inhoaa tiettyjä ruokia, kuten mm. rusinoita sekä muita asioita kuten maanantaita, dieettejä, hämähäkkejä, vaakaa ja eläinlääkäriä. Joskus, jos Karvinen on löytänyt jonkun kiinnostavan piirteen tai kiinnostavan esineen, hän keksii itselleen alter egon, kuten
Sumokissa
Kynsi
Karatekatti, joissain suomennoksissa Judokissa
Ilkeä Roy Gato
Ameebamies
Tiikerihai
Lehmikissa
Sukkamies
Super Karvinen
Paperipussi
Ruokavalmentaja
Herra Mörkki
Karvinen syyttää kaikista virheistä ja tapahtumista lojaaliakin lojaalimpaa, omistajansa Eskon Osku-koiraa koiraa jolla on pitkä ja märkä kieli. Oskusta on ilmennyt erikoisia faktoja kuten että tältä vei kolme vuotta oppia hengittämään. Uusimmissa sarjakuvissa Osku on esitetty viisaampana kuin aikaisemmin, joka viittaisi siihen että tämä teeskentelee tyhmää.
Karvinen on humoristisesti todennut, että Oskun äiti oli beagle ja isä tiiliskivi.
ELI ei tästä kaikesta huolimatta hylkää tai inhoa tuota ylipainoista ärsyttävää ja itsepäistä kattia jolla ei ole voimia tai mielenkiintoa oikeastaan - ei mihinkään, mitä annettavaa nukkuvalla, peiton alla lämpimässä piilossa olevalla kissalla tekee, mitä siitä kukaan hyötyy, miksi haluaisit ottaa sellaisen elämääsi, jos joudut huolehtimaan siitä kuitenkin, mutta siitä ei ole sosiaalisesti antamaan välillä sinulle sitä mitä lemmikki yleensä omistajalleen antaa. Kissa-Karvinen on muistaakseni päätynyt omitjöleen vahingossa, varastettua ensin lempiruokansa ikkunalaudalta, eli tarkoitus oli ensin vaan lainata ruokaa mutta tapahtumat johti siihen että Karvinen löysi perheen ja sai kodin! Nöyränä ja oikeasti riemuissaan siitä, samalla peläten muiden näkevän huonoimmat tapansa, kuten jatkuva nälkä ja Osku-Koiran juoksutus omaksi hyväksi kohta muutkin sen tajuaa ettei Karvisella ole mitään annettavaa muille.
" Esko Unohtumaton, luonteeltaan kuvattu "nössöksi", lapselliseksi ja hyväuskoiseksi aikuiseksi mieheksi. Hän on ammatiltaan
sarjakuvataiteilija. Esko ei ole järin suosittu juuri kenenkään keskuudessa, ja varsinkin tämän treffit usein kariutuvat tavalla tai toisella."
Annoin paljon, kannattelen ja tuen, oikeasti ja aidosti kavereita ja ystäviä, mutta omat siipeni eivät jaksa varmasti kovin pitkää matkaa. Välillä laitan muiden tunteet ja tarpeet itseni edelle liiankin paljon, joskus uuvutan itseni loppuun siksi ja unohdan itseni. Unohdan olla oma elämäni pääroolissa. Mutta ollessani yksin, tunnen ja koe jatkuvaa yksinäisyyttä, valkka yritän ja sanon pärjääväni yksin, todellisuus on toinen, ja sen joudun myöntämään. Vaikka olisi helpompaa elää yksin, silloin olet vastuussa van omista teoista ja tunteista, voit valita juuri kuten itse haluat ja ei ole niin suurta mahdollisuutta tuntea kipua ja tuskaa, tai sitä kuinka helvetisti se sattuu kun menetät juuri sen mistä olet alkanut pitää, välittää ja rakastaa.
Joten, jatko osaa odotellessa ja uusia tarinoita luodessa ja näytellessä maailmalle.
Lisäksi KVG - nippelitietoa
¬Yhdysvaltalainen teoreetikko määritteli 1960-luvulla julkisuuden henkilön ja sankarin eron siten, että julkisuuden henkilö on tunnettu vain siitä, että on tunnettu. Sankarin asema piti sitä vastoin ansaita. Et don’t stop the madmess ja vedetään taas!! 🖕
" Yö saapuu, kadut haltuun
Yhdessä tää mesta vallataan
Ja mul on fiilis, et tällä tiimil
Tääl tulee olee jotain mahtavaa
Oot fiiliksis, ihan jatkuvasti
Meil menee iisisti, aamuun asti
Kämppä tyhjä, ja tällä ryhmäl
Jatkojen jatkotkin järkätään
Ja näissä geimeis, ei tarvi peiffei
Ilman niitäkin pärjätään
Oon fiiliksis, ja nyt on hallus tanssi
Eletään kingisti, aamuun asti
Yö kuuluu meille, ja tää city yhdessä omistetaan
Yö kuuluu meille, sen suojassa säännöt ohitetaan
Me vaan edetään, vedetään hetkeä täysillä, taas eletään
Yö kuuluu meille, meille, meille
Tää city yhdessä omistetaan
varo yö voi nappaa sun henkesi,
Siks mä valvon vierellä sun matkaa ku enkeli
Mä saan sut tuntemaan
Nyt on sun hetkesi, elä, nauti, rotsi auki
Pystyssä centterit, vihaajat ei tiiä mihin pystyy tää veljesi
Aistin joka värähdyksen yössä ku Daredevil " 💎👑💍
Yö kuuluu meille - Robin
KAIKKI KERTOO ELÄMÄSTÄ 
