Voimat jotka ohjailee mun elämää!
Nämä kaksi tekstiä, kertovat syyt ja seuraukset, miksi käyttäydyn kuten eläessäni käyttäydyn. Olen elänyt näin tiedostamatta syitä, tai ajattelematta asiaa sen enempää. Ne ovat opittu samalla tavalla kuin ensiaskeleeni lapsuudenkodissani jossa oli 5huonetta, keittiö ja sauna, koko seinän pituinen puupaneli katosta lattiaan, keittiön ja olohuoneen välissä takka-uuni, jonka ympärillä juoksin paskarinkiä veljeni pyynnöstä, eteisessä oli oranssinpunainen seinäpuhelin, jonka johto ylti siihen saakka, että wc:n pöntöltä pystyi puhumaan. Nuo muistot, ovat 90-luvun kauniskuvaus 5 henkilön kodista valkoisessa tiilitalossa päätien varressa. Yleinen tieto tai luulo on, että lapsi unohtaisi ikävät tapahtumat, tai tilanteet joita kokee. Mieli sulkisi ne pois ja lapsi muistaisi kasvaessaan vain hyvät ja iloiset asiat. Näin minäkin ajattelin vielä 25-vuotiaana. Mieli tosiaan oli sulkenut minulta pois tapahtumia, mutta ei pyyhkinyt niitä lopullisesti pois, sen sijaan opitut tavat ja käytösmallit kulkivat mukana aiheuttaen ongelmia, vaikeuksia ja lisää arpia, niistä kerron sanalla trauma , joita nyt muistan ja jotka tiedän olevan täysin todellisia. Jotka ovat jättäneet tiedostamattoman jäljen minuun, arven , joka alkaa oireilla, jonkin tässähetkessä tapahtuvan samankaltaisen, tai minussa tapahtuvan tunteen, ajatuksen, kokemuksen, näkemisen myötä.
Esimerkkitarina, joka kuvaa täydellisesti minun ajatuksiani, joita en osaisi kertoa ominsanoin enää paremmin. kirjoitus kokonaan löytyy kun jatkat lukemista :
”Olen luonteeltani sovittelija, haluan auttaa ja tukea muita. Sama rooli koitui osakseni myös lapsuuden perheessä. Vanhemmillani oli rankkaa, he kävivät läpi suuria riitoja ja mykkäkouluja. Molemmat uskoutuivat vaikeuksista minulle, ja minun piti välittää viestiä eteenpäin toiselle. Erityisesti äiti tarvitsi tukea. Hän jakoi minulle asioita, jotka eivät kuuluisi lapselle.
Nuorempana yritin olla äidin terapeutti. Minulla oli lapsenomainen tarve pitää äiti tyytyväisenä. Toiseen suuntaan emotionaalinen tuki on ollut epätasapainoista "
vaikutukset parisuhteessa ja vanhemmuudessa
" TARVE KOKEA YHTEYTTÄ, ETTÄ JOKU NÄKEE KOKOKUVAN" VAI ONKO SELLAINEN EDES MAHDOLLISTA KUTEN ELOKUVISSA?
Tää mun pakoni loppuun juostu on!
Luit juuri Kaija Koo:n Vapaa kappaleen sanat. Ne kuvaavat sitä miksi, minulla ei ole hyvä olla. Kaikki on päällisin puolin kunnossa, ja sen takia myös itse mietin ja epäilen omia ajatuksia, tunteita, mietteitä, päätöksiä. Minun on todella vaikea ymmärtää ihmisten tunnetiloja, ja menen hämilleni ja itseni kanssa solmuun, jos vastapuolen jokin teko tai vaikka pelkkä ilme viittaa muuhun, mutta teot tai sanat luo päinvastaisen kuvan. En tiedä, tai uskalla luottaa itseeni olenko ymmärtänyt täysin oikein toisen osapuolen. Se on toisille mitätön asia, minulle elämää suurempi jota mietin ja ajattelen loputtomasti ja kuormitan itseni stressiin saakka. Se luo lisää ongelmia, koska en tahdo olla hyökkäävä, tai että toinen kokee minut liian hyökkääväksi suorien kysymysteni ja vastuksen saamiseksi. Se johtuu tuosta TRAUMASTA, ARVESTA joka vaikuttaa elämässäni tälläkin hetkellä. Se miten saan tuon trauman parannettua, arven hieman siistimmäksi, haaleammaksi, nätimmäksi, on että saan ikävien tapahtumien vastakohtia, hyviä, iloisia, positiivisia kokemuksia, joista jää onnellinen muisto. Tapahtumat , joka antaa minulle olon, ja tunteen, että juuri tälläisenä olen tarpeeksi, ettei tarvitse pystyä kaikkeen, tai ettei minun omasta mielestäni tarvitse yliajatella teenkö oikein, ymmärsinkö oikein, tai el saa vastauksia joita tarvitsen. Ettei minun tarvitse ajatella että ollakseni hyvä kommunikoimaan tarvitse olla ajatustenlukija, ennustaja tai meedio, joka ilman sanoja, tekoja ymmärrystä tietää ja tajuaa toisen ajatuksia, tunteita tai tarpeita. Minun täytyy opetella, että voin vaatia suoraa puhetta, vastaukset, kunnioituksen, arvostusta, ja yhteyttä toiseen ihmiseen jos hän haluaa olla jotain minulle. Se ei ole liikaa tai väärin. Enkä mene rikki siitä, että minulle puhutaan suoraan, kunhan asiat sanotaan rehellisesti, rakentavasti, eikä ilkeillen tai tyhmänä pitäen. Kukaan ei sellaista käytöstä ansaitse, ei minulta, enkä minä muilta.