Ensimmäinen käynti oli kälyni, serkkuni ja hautaustoimiston Herra Rimpiläisen kanssa, kun kävimme sopimassa hautausjärjestelyistä. Alkuun hautajaisjärjestelyiden osalta mietittiin mistä firmasta otetaan, halusin päätyä oman kylän palveluihin. Ja se oli täysin oikea päätös. Kuten meidän elämässä sattuu ja tapahtuu, sattui hautajaisjärjestelyissä. Kävimme katsomassa oletetun paikan, johon arkku sitten loppujen lopuksi lasketaan. Tämä oletus oli hautaustoimistolla, eikä sitä ajatellut kukaan edes kyseenalaistaa. Koska tarvitsen toistoja, että ymmärrän ja sisäistän asioita, kävin usein kävelemässä hautausmaalla, kiertelin ja katsoin ketä ovat poikani seuraavat naapurit. Todellisuus iski, muutkin, niin monet, olivat kohdanneet sen saman kanssani. Tuon pimeyden luulin alkuun olevan täysin yksin sen kanssa, että lapseni kuoli. Nähdessäni päivien, kuukausien pelkkien yksittäisten vuosien eläneiden pienten, suloisten, rakastettujen lasten hautakiviä, hautakiviä joissa äiti ei ole menettänyt vain yhtä, vaan peräti 4 lastaan, ymmärsin ajan arvon entistä kirkkaammin. Minä sain 10vuotta ja 10päivää, toiset ei sitäkään. Silti se menetys sattuu, tulee sattumaan vielä pitkään, varmasti lopun omaa elämääni. Kuitenkin, jokainen tiedämme miten kaikki tulee päättymään, kenenkään kuolema ei tunnu oikealta tai reilulta, mutta silti se on ainoa asia joka on tässä elämässä 100%varmaa. Meidän perheessä on paljon huumoria, ja vitsailua. Kuten : "onko pakko siivota", johon olen vitsillä vastannut, jonka sitten puolisoni ja lapseni oppivat sekä käyttivät itsekin kun komensin" nyt kouluun se on pakollinen lapsille", " jonka jälkeen sitten lapset muistuttavat isälle että äitihän sanoi että : "pakkohan ei ole kun kuolla, ja sekin vain kerran".
Heinäkuun jälkeen vitsiä välteltiin. Mutta tiedostaen, että se on todellisuudessa ainut totuus ja täysi fakta, edes syntyminen ei ole varmaa, mutta varmaa on se että niin kuin vanhat kylät, dinosaurukset, kasvit, eläimet ja me ihmiset koemme sen, kuoleman. Kaikki muu on keksitty, muttei sitä miten syrjäytämme sen tuhansia vuosia jatkuneen kipua aiheuttavan pelon, elämän rajallisuuden.
Päiviä ennen hautajaispäivää sain sukulaisilta puhelun, että miten Jere lasketaan hautaan, kun ei hautaa ole kaivettu auki, vaikka olin saanut tiedon siitä. Vitsit siitäkin saatiin, kun meidän suvulla ollut tapana että arkun laskun jälkeen täytämme hiekalla itse arkun peittoon, näin halusin tehtävän nytkin. Se, on mummoni, isäni ja sukulaisen hautajaisia jäänyt mieleen, kuinka hautajaissaattueen voimin lapioi me ne kevyet mullat rakkaillemme. Tulin jo hetken ajatelleeksi että lupauduimmeko kaivamaan itse haudankin, tapaamisessa, olihan budjettimme aika pieni. Kannattaisiko ilmoittaa että saattue varaa parempien pyhävaatteiden sijaan perus pieruverkkarit päälle. Eihän poika itsekkään tykännyt muista vaatteista päällään. Lopulta kuitenkin selvisi, että väärinkäsityksen jälkeen jeren hauta oli kaivettu kappelin hautausmaan toiselle reunalle. Tämä puhtaasti budjettisyystä, hautaustoimisto pahoitteli suuresti ja luulivat varmasti minun asiasta loukkaantuvan, mutta tapanani ei ole onneksi ollut pikkuseikoista välittää, pääasia että saamme pojan hautaan oikealle hautausmaalle. Ihan hyvät naapurit hänellä siinäkin on, vaikka en kerennyt etukäteen tutustua.
Hautajaisia siunauksessakaan ei sähellykseltä vältytty, omat hermoni ja stressitaso oli sitä luokkaa ettei sitä ajatellut oikein mitään. Siunaustilaisuudessa kummipoikani pyörtyi kesken, jolloin säikähdin todella kuten muutkin. Tapahtuman jälkeen kävin nauramaan, kun ajatus mitähän Jere sanoisi, tuli mieleen- ei nyt oisit tarvinnut polvillaan rukoilla vaikka kirkossa oltiinkin. Meidän leikinlasku ja huumori ylti joka paikkaan, eikä sitä ymmärtänyt muut kuin me. Sitä ikävöin ja kaipaan suuresti, se tuntuu entistä kipeämmältä kun tiedän hänen ainutlaatuisuuden ja etten koskaan tapaa hänen vertaistaan.
"VIIMEINEN LENTO, NIIN KAUNIS NIIN HENTO"
Nyt talviaikaan, usein hautausmaalla kävellessäni tulen sanoneeksi, "tännehän hautautuu itsekin", tai "eihän täältä elossa selviä pois", "tämäkö on se viimeinen lento" - syynä sarkasmilleni on jälleen nähkääs häivähdys pientä totuutta. Haudoille pääseminen vaatisivat melkein luistimet tai hemmetisti taitoa selvitä jääradasta ilman nastoja, jonka jälkeen täytyisi olla mukana siinä jo valmiiksi täydessä pojan vanhassa repussa kynttilöiden ja lamppujen lisäksi, lumikengät, lapio, lumilinko tai traktori että pystyt pääsemään laittamaan ne kynttilän rakkaallesi. Tarkoitus ei ole missään nimessä dissaa seurakuntaa, ymmärrän realiteetit ja vallitsevan taloustilanteen. Mutta silti, se harmittaa. Eikä edes omasta puolesta tässä tilanteessa, vaan kaikkien niiden lumipeitteen alla nukkuvien, ihmisten jotka poistuivat luotamme, toiset liian varhain, toiset pitkän elämän kokeneena. Äitien, isien, lapsien, siskojen ja ystävien jotka eivät pysty arjenaskareiden ja touhujen keskellä kantamaan kotoa lapioita, kolaa ja harjoja mukana hautausmaalle ja tekemään väyliä kulkea siihen oman rakkaan lepopaikalle, tehden lumityöt ja saaden hautakiven kaivettua näkyviin lumipeitteen alta. Sydämessäni tuntuu pisto, koska näin kuolleidenlasten muistopäivänä, itsenäisyyspäivänä, jouluna ja muina pyhäpäivinä ne valtavat kynttilämeret ja sen kauneuden hautausmaalla. Se on rakkautta, kaipuuta, ikävää. Jokainen kynttilä siinä meressä on joltain, joka kaipaa tuota menehtynyttä nukkuvaa. En voi uskoa, etteikö muina kuin pyhäpäivinä hautausmaalla haluttaisi käydä. Syynä pimeyteen, tai kynttilöiden puutteeseen uskon olevan enemmän se, ettei omaiset usko käynnistä selviävän hengissä. Siksi käynnit siellä painottuvat enempi niihin päiviin, kun tietävät väylien olevan turvallisia kulkea, koska ne on hiekoitettu tai auratut. Aion ensi talveksi saada hautapaikkojen väylät talvihoidetuksi, että sinne hautausmaan, pensasaidan viereenkin pääsee vanhatkin omaiset muistamaan rakkaitaan halutessaan. 💝
Täällä siis ahkera hautausmaalla kulkeva, joka ei tiedä mitä tekee ilman rakasta lastaan, voi heitellä hiekkaa tai tehdä väyliä sinne, jos seurakunta voisi hankkia hiekat ja välineet. 🙏💙
" Jossain pilvipeiton alla, moni lapsi maailmalla
Yksin nukkuu taivasalla
Jossain pilvipeiton alla, maalla tuntemattomalla
Moni nukkuu taivasalla
Moni lapsi maailmalla nukkuu pilvipeiton alla
Näkee unta auringosta, herää harmauteen
Taivaanisä suojaa heitä mijoonia nääntyneitä
Enkeleiden siivin peitä heidät nukkumaan, nukkumaan
Jossain pilvipeiton alla, moni lapsi maailmalla
Yksin nukkuu taivasalla
Jossain pilvipeiton alla, maalla tuntemattomalla
Moni nukkuu taivasalla
Moni nukkuu taivasalla "
Suvi Teräsniska - pilvipeiton alla