Prinsessoja ja astronauttia...

Jo pitempään olen ajatellut, että lapsena leikkimät roolileikit ovat oikeasti tosi tärkeitä. Minulla oli puoli vuotta nuorempi  tyttöserkku, Kikka - Kikan kanssa oltiin parhaat ystävät, aina siihen asti kunnes joku tuli kolmanneksi pyöräksi - kolmestaan se oli sadasosa sekuntti ja taistelu ja riitely oli varmistettu. Kikan kanssa, meillä oli vuoden nuoremmat itseämme serkut, Tupu, Hupu ja Lupu (nimet tiedettävästi muutettu). Samanikäisiä serkkuja&pikkuserkkuja oli useita, jos olimme äidin puolen suvun kanssa samaan aikaan viettämässä aikaa kesämökillä, oli lapsia helposti 10-20 parhaimmillaan. Vietin aikaa lapsena ja nuorena siis todella paljon serkkujen kanssa. Opin kalastamaan, soutamaan, yksi serkku kertoi kaiken metsästyksestä, toinen mopoista, yhden kanssa nuorena sain olla se ammattikoululainen jonka autossa on kaupungin parhaimmat poppivehkeet ja suurimmat kotibileet viikonloppuisin. Olin aina Kikalle kateellinen, koska hänellä oli aina uusimmat hulppeet, lelut. Kikan vanhemmat olivat vanhempia, kuin omani, Kikka oli siis "iltatähti" ja se kyllä huomattiin, vanhemmat oli palvelijoina, Kikalle ja Aapo-koiralle. Kikalla oli jopa oma poro, valko. Suvun kaikki lapset saivat opetella auton ajon taidon juuri kuten arttu wiskari mökkitiessä laulaa.  Lapsien tavoin leikimme normaalisti, milloin poliisia ja rosvoa, milloin prätkähiiriä, hopeqnuolta, poneja, ja disney prinsessoja ja prinssiä. Olin aina prinsessana, mutta koin sen aina jotenkin kiusalliseksi, tai minulle tuli nolous - nyt ajattelen, johtuiko rektio siitä, etten kokenut silloin olevani oikeasti kaunis, hieno, ja kaiken sen prinsessa statuksen arvoinen? Muistan selvästi, kuinka nolostunut olin, kun aikuinen kysyi mitä leikimme, ajattelin että hän oikeasti nauraa minulle, kun edes leikin olevani prinsessa.

Tietämyksen siemen sydämessä itää,

itseluottamus kuin kasteinen maa.

Se kasvaa, juurtuu, vahvistuu päivä päivältä,

kuin aurinko, joka nousee aamulla taivaalle.

Usko itseesi, kuiskaa tuuli korvaasi,

kun epävarmuus yrittää varjostaa tietäsi.

Sinä olet enemmän kuin arvaatkaan,

rohkea sielu, joka voi lentää korkealle.

Katso peiliin, näe silmiesi hehku,

se on itseluottamuksen valo, joka loistaa.

Älä anna epäilysten varastaa sitä sinulta,

sillä olet arvokas ja voit saavuttaa mitä tahansa.

Astuessasi eteenpäin, muista tämä:

itseluottamus ei ole ylimielisyyttä,

vaan syvä ymmärrys omasta voimastasi.

Se on lahja, joka kasvaa ja kukoistaa,

kun vain annat sen juurtua sydämeesi. 

Joten kulje rohkeasti, pää pystyssä,

itseluottamus kumppaninasi matkallasi.

Sinä olet tarpeeksi, ja voit tehdä ihmeitä,

sillä sisälläsi on voima, joka ei koskaan sammu.

Tein itsestäni tiktok videota, valokuvista joista olen alkanut itsessäni pitää. Noin 4-6-vuotta sitten inhosin valokuvia, varsinkin itsestäni. Nöin aina vain rumaa, epäsopivaa, jotain virheitä, tai olokseni tuli nolo, epävarmuus, samanlainen musta möykky kuin lapsena, kun nolostuin. Tunsin tuon olon todella, siis ihan liian monesti ja usein, jopa sama päivän aikana se valtasi  monesti, en osannut sanoittaq tuota tunnetta, tai mitä koin, miksi, ja millä tavoin, ennenkuin nyt viimeiset viisi vuotta. Sen tunteen tullessa, en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun, kaikki muut oli pimennossa ja se musta kiusankappale sydämmessäni,ajatuksissani ja sielussani. Tästä syystä, normaali arkeni, opiskelu, kasvaminen- niin henkinen kuin fyysinen jäivät jälkeen. Kukaan ei osannut auttaa minua, minut vietiin milloin mihinkin puhumaan, mutta vastaus oli joko hiljaisuus, tai "en tiedä" jankutusta. - fakta on, etten todellakaan olisi osannut kertoa mikä minua vaivaa, ja siksi koin itseni tyhmäksi miksi en osaa kertoa, miksi aiheutan aikuisille huolta, enkä osaa käyttäytyä ja olla kuten muut ikäiseni. Miksi käyttäydyn epäasiallisesti, haitallisesti itselleni ja muille, ja silti kysyttäessä, en osaa vastata miksi niin teen, tai mikä minua vaivaa..

Kello esillä, spittarit kiiltävät

Statukset partaterällä viiltävät

Bisse bisseltä nallia lisätään

Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Mä olen väsynyt tieltä väistymään

Kun tila tyhjällä me täytetään

Puhetta, puhetta puheen perään

Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Prinsessoja ja astronautteja

Piti meistä tulla

Mut mekko riekaleina

Laskuhumalassa

Ei löytynyt onnee Onnelasta

Rakkautta etsitään ku morsian mekkoa

Käytetään kerran ja säilötään kaapissa

Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa

Ota mut syliin, pitele, mut älä omista

Ota mut syliin, pitele, mut älä omista

Prinsessoja ja astronautteja

Piti meistä tulla

Mut mekko riekaleina

Laskuhumalassa

Ei löytynyt onnee Onnelasta

Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu

Iho vanhenee ja kasvot muuttuu

Ennen syötiin lettuja

Nyt lasketaan kaloreita

Kesä '96, polvet ruvella

Taloyhtiön hiekkalaatikolla

Äiti liimasi laastarin, kun itkin

Sanoi, "Anna mä puhallan"

"Anna mä puhallan"

"Anna mä puhallan"

Kuka puhaltaa nyt?

Kuka puhaltaa nyt?

Kuka puhaltaa nyt?

Prinsessoja ja astronautteja

Piti meistä tulla

Mut mekko riekaleina

Laskuhumalassa

Ei löytynyt onnee Onnelasta

Sanni prinsessoja ja astronauttia 

Tähän voin vaan todeta näin 👆, 

jos ei pysty itseään rakastamaan, miten voit rakastaa aidosti, oikeasti, ja koko sydömmestäsi ketään muutakaan? Kuin monet ihmissuhteet on heitetty hukkaan, koska oma kasvualusta on ollut vääränlainen juuri tälläiselle kukalle. 

Kuten lotus, nousee paskasta, - samoin Feeniks palaa tulessa ja nousee uudenlaisena, parempana, vahvempana, kovempana ja parempana tuhkasta. Kissoilla on 9 elämää, joten mahdollisuus on minullakin vielä kertaalleen tippua jalat edellä ja pelastua... 

❤️‍🔥🐈🪷👑🙏